Voisinpa aina pysäköidä autoni lounasravintolan viereen näin vaivattomasti ja vieläpä täysin ilmaiseksi. Astellessani Mustikkamaalla kohti viime vuosisadan alun kartanorakennusta se henkii rauhallisuutta. Vuonna 1921 Mustikkamaasta muodostettiin kansanpuisto (nyk. ulkoilupuisto). Samana vuonna valmistui myös ravintolarakennus Työväenyhdistyksen kahvila-ravintolaksi. Nykyisessä muodossaan ravintola Alia avasi ovensa viime vuoden äitienpäivänä uusituin sisustuksin ja on nykyisin avoinna ympäri vuoden. Alia on samassa omistuksessa mainetta niittäneen ravintola Postresin kanssa.
Ravintolapäällikkö Hannu Arokko ottaa minut vastaan hymyssä suin. Innostuneena hän kertoo ravintolan lyhyen historian ja esittelee rakennuksen erilaiset tilat. Huomaan, että ravintolassa on mahdollista järjestää monimuotoisia tilaisuuksia aina hääjuhlista yritystilaisuuksiin. Ravintola onkin kesäisin suosittu häiden juhlapaikka.
Ravintolan sisustus on hienostunut ja sopivalla tavalla juhlava. Pöydissä on valkoiset liinat ja tuolien violetti verhoilu tuo rauhallisen ja juhlavan tunnelman. Sisustusarkkitehti on onnistunut tehtävässään.
Lounas on katettuna ravintolassa tiistaista perjantaihin klo 11.30-15.00. Viikonloppuisin on mahdollista nauttia brunssia klo 12-17 välisenä aikana.
Arokko kertoo ravintolan valmistavan kaikki annoksensa itse liemistä alkaen. Viime vuoden syksynä tilattiin kolme hirveä, joiden liha paloiteltiin ravintolan keittiössä talven tarpeita ajatellen sopiviksi paloiksi. Ravintolan keittiössä ahertavat keittiöpäälliköt Miika Puikkonen sekä Samuli Wirgentius. ”Ruoanvalmistuksessa käytettävät raaka-aineet ovat ensiluokkaisia ja uskomme niiden maistuvan jokaisessa valmistamassamme annoksessa” Arokko selostaa. Suorastaan odotan pääsyä alkuruokapöydän ääreen!
Lounaalla on tarjolla monipuolinen alkuruokapöytä. Pääruoka valitaan kolmesta vaihtoehdosta, jonka jälkeen tarjoillaan jälkiruoat jälkiruokapöydästä. Helmikuun loppupuolelle saakka iltaisin tarjolla on venäläinen alkuruokapöytä. Lounaan alkuruokapöytä sisältää runsaasti Zakuska-herkkuja.
Kootessani alkuruokaa lautaselleni kiinnitän huomiota herkullisen näköiseen leipävalikoimaan. Sämpylät tuoksuvat aidolta maalaisleivältä. Ilmenee, että ne on tehty taikinajuureen. Taikina saa levätä yön yli viileässä pyyhkeellä peitettynä, jolloin taikina kohoaa luonnollisesti. Hiivaa ei tarvitse käyttää kuin nimeksi. Menetelmällä saadaan sämpylöihin aito maku ja herkullinen tuoksu. Myös ohuen ohut pomeranssilla maustettu näkkileipä on valmistettu paikan päällä.
Suurimpana ongelmaksi alkuruokien kanssa muodostuu pöydän herkkujen mahduttaminen samalle lautaselle. Ratkaisen ongelman tekemällä muutaman reissun noutopöytään. Tarjolla on monipuolinen kokoelma venäläisiä ja kartanohenkisiä alkupaloja; Häränrintaterriiniä, sillikaviaaria, punajuurimarinoitua graavilohta, leikkeleitä porsaan niskasta, porsaanlihaterriiniä, vihannespikkelssiä, katkaravuilla täytettyjä kananmunia, sienisalaattia, naudankieltä maustettuna raastetulla piparjuurella, karitsanpaistileikkeleitä, etikkamarinoitua sipulia, talon lohitartaria, savumuikkuja sekä viherpippuripateeta. Mielestäni valikoima on enemmän kuin kattava lounasta ajatellen. Jokaisessa annoksessa maistuivat ensiluokkaiset raaka-aineet. Mieleeni jäi erityisesti viherpippuripatee, jonka pippurisuus oli täydellinen. Aamulla ravintolan keittiössä savustetut savumuikut yhdistettynä etikkamarinoituun sipuliin toimi näkkileivän päällä. Savuisuus, tuore kala, happoja etikasta ja pomeranssin vieno aromi yhdistettynä hyvän näkkileivän rapeuteen oli todella mainio yhdistelmä. Suosittelen kokeilemaan. Punajuurimarinoidussa graavilohessa oli kaunis väri sekä hyvin onnistunut suolan aste. Naudankieleltä ja raastetulta piparjuurelta odotin enemmän. Mielestäni piparjuurta olisi saanut olla hieman enemmän. Ihastuin myös porsaanlihaterriiniin kun samaan makupalaan yhdisti sopivan etikkaisen vihannespikkelssin. Jäin odottamaan suurin odotuksin pääruokaa.
Pääruoaksi maistelin kahta päivän listalla ollutta annosta. Ensimmäiseksi höyryävänä saapui haudutettu kuha ruohosipuli-hollandaisekastikkeella. Lisänä tarjoiltiin beurre monté (voi-vesi) liemessä keitettyä selleriä ja porkkanaa. Kalan kypsyys oli täydellinen. Myös porkkana ja selleri olivat kypsyydeltään sopivan rapeita ja istuivat annoskokonaisuuteen mainosti. Kastike oli peruskastiketta, mutta sopi kokonaisuuteen hyvin. Itse olisin keitellyt vehnäolutta hieman kasaan ja käyttänyt sitä kastikkeen pohjamakuna. Kooltaan annos oli sopivan reipas. Viininä maistelin Itävallasta tulevaa Lenz Riesling Kamptal 2009. Sen hedelmäinen maku kannatteli hyvin sekä alkuruoan etikkaisia makuja sekä loistavasti hollandaisekastikkeen voisuutta.
Lihan ystäville oli tarjolla sipulipihvi häränfileestä sekä karamelisoitua sipulia. Lisänä polentaa, grillattuja kirsikkatomaatteja sekä maideirakastiketta. Ensimmäisen puraisun lihaa maistettuani oli pakko pyytää keittiömestaria näyttämään raakaa ulkofileepalaa. Harvoin saa kypsyydeltään näin täydellistä sekä laadultaan erinomaista lihaa. ”Lihakimpale” oli todella hyvän näköinen, sopivasti riiputettu ja koostumukseltaan murea. Oli pakko laittaa muistikirjaani merkintä yhdestä Helsingin parhaasta pihvistä! Jo lihan täydellisyys olisi riittänyt minulle, mutta tämän lisäksi kastike maistui erinomaiselta. Kastikkeessa käytetty madeiraviini ei ollut ruoanvalmistuksessa monesti käytettyä ruoanvalmistusalkoholia vaan aitoa viiniä. Kun tähän lisätään keittiössä keitetty oma lihaliemi, saadaan kastike todella maistumaan. Suosittelen kokeilemaan grillatun tomaatin maistamista kastikkeen kanssa, sillä yhdessä nämä olivat makuhermojani hivelevä yhdistelmä. Peruspolentaa tämä annos ei sen sijaan olisi tarvinnut. Se pikemminkin sotki, kun täydensi kokonaisuutta. Rakenne oli mielestäni epämiellyttävä pihvin kanssa. Tällä hetkellä tuntuu olevan muotia laittaa kerroksittain aineosat annokseen (polenta/pihvi), mutta tällöin tulee olla ehdottoman varma aineosien sopimisesta toisiinsa. Ne imevät aina toistensa makua. (Itse olisin tarjonnut lisukkeena polentan sijasta pihvin viereen stanssissa aseteltua mustajuuri-fenkolipureeta.) Viininä nautin pihvin kanssa lasillisen Chateau Branaire Ducrua 2000, joka kruunasi aterian. Pehmeät tanniinit ja maut tummista marjoista sekä vieno savuisuus sopivat loistavasti mediumina tarjotun häränfileen kanssa.
Tarjolla oli kinuski-karpalojuustokakkua, kirsikka-vadelmakiisseliä sekä rahkapullia. Juustokakun tuorejuustoon tehty kinuskitäyte oli mielestäni turhan mauton. Karpalopäällisen kruunasivat tuoreet karpalot, jotka pelastivat annoksen tuoden siihen tarvittavan kirpeyden ja keventäen yleisvaikutelmaa. Kirsikka-vedelmakiisseli tarjoiltuna vaniljakermavaahdon ja marenkien kanssa oli makeusasteeltaan loistava. Marenkien ilmavuudesta päätellen kokki osaa tehtävänsä. Rahkapullissa sitruunan lisääminen täytteeseen toi hienon lisän. Suosikkini oli ehdottomasti kiisseli, jonka kirsikkaisuus toi annokseen hienon aromin ja raikkauden.
Monipuolisessa ateriakokonaisuudessa jälkiruoka yleensä jää hieman vähemmälle huomiolle. Monille meistä se on kuitenkin tärkein osa ateriaa. Suosittelen ravintolaa jättämään yhden jälkiruoan pois valikoimista ja panostamaan enemmän jäljelle jääviin. Jälkiruoka on annos, joka tarjoillaan viimeisenä ja jää siten myös viimeisenä mielemme syövereihin.
Lounas on kokemisen arvoinen vaihtoehto. Ravintola ja miljöö ovat rauhallisuutta henkiviä, suoden hektiseen työpäivään hetken aistien harmoniaa. Hyvien raaka-aineiden kunnioittaminen todella näkyy ja maistuu annoksissa. Ehdottomasti hinta-laatusuhteeltaan hyvä valinta paremmaksi lounasravintolaksi. Pienenä yksityiskohtana haluan ehdottomasti tuoda esille modernin tyylikkäät Veen vesipullot!
Teksti: Mikko Niemi / Aromipaja
Valokuvat: Mikko Niemi / Aromipaja
